Rocho


Rocho Kavarnasta morjens!

Olen oppinut luottamaan yhteen ihmiseen - tarhan pitäjän vaimo on vuosien kuluessa osoittautunut luottamukseni arvoiseksi. Muihin pidän etäisyyttä ja he minuun. Näin on hyvä. En ole mikään sylikoira, vaikka kooltani pieni.
Toki arvostan ruokaa ja huolenpitoa, jota täällä tarhalla olen saanut. Se on ihan uusi kokemus minulle. Sitä paitsi saan olla täällä omanlaiseni koirapersoona, omassa rauhassa, ketään mielistelemättä.


Mahtaako sellaista tyyppiä löytyä Suomesta, joka ymmärtää tällaista pientä koirapoikaa, joka ei vaan pysty luottamaan ihmisiin? Jos löytyy, niin olisi mielenkiintoista tutustua. 

Olen kuullut, että suomalaisetkin ovat vähän tällaisia omissa oloissaan viihtyviä erakkoja. Pitäneekö paikkansa? Oma kummi olisi kiva juttu.
Rochkon kummit:
Tarja K
Marjut S.
Lisätietoja kummiudesta:
https://bulgariankoirat.com/kummiksi/