Kali


Hei vaan!

Täällä surusilmäinen Kali-poika kuiskaillee Kavarnan tarhalla. Olen noin kolmevuotias, kadulta sisarusteni kanssa löytynyt hyvin ujo kaveri. Sisarukseni, joiden kanssa harhailin vailla emoa, ovat jo muuttaneet omiin koteihin. Minäkin olen kovasti yrittänyt voittaa pelkoni, mutta se on osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Ihmiset kyllä kiinnostavat minua, mutta en vaan uskalla luottaa juuri kehenkään. Arkuuteni takia vetäydyn sivummalle ja tarkkailen sieltä toisten touhuja. Uskon, että näin ujolle pojalle tarha on paras paikka enkä enää haaveile muutosta minnekään muualle.


Löytyisiköhän Suomesta joku sellainen, joka ymmärtää ja haluaa auttaa juuri meitä arkoja koiria? Meitä, joille oman kodin kynnys on liian korkea? Jos saisin oman kummin, minullakin olisi oma ihminen elämässäni.

Haluaisitko sinä alkaa kummikseni ja turvata elämäni täällä tarhalla?
Kalin kummit:
Eija M
Heli J
Lisätietoja kummiudesta: https://bulgariankoirat.com/kummiksi/