Tarhareissut 2010

Tarhareissut 2009

Kuluneena vuotena hallituksen jäsenet kävivät Kavarnan katukoiratarhalla huhtikuussa, heinäkuussa sekä syyskuussa.

Tarhalle viemisiin on sisältynyt tukijamme Kupittaan Musti ja Mirri myymälän lahjoittamia vitamiineja ja penturuokaa. Lisäksi matkalaukkuihin on ahdettu koiranmakkaraa, puruluita, keksejä, muutamia makuualustoja ja puuvillahuopia.

Huhtikuu

Ostimme tarhalle koirien kuivamuonaa 130kg, osallistuimme koirien ruokkimiseen, harjaamiseen ja punkkien poistamiseen.

Osallistuimme myös koirien etsintäpartioon, joka oli saanut tehtäväkseen noutaa kolme lähialueen golfkentällä seikkailevaa koiraa tarhalle. Liikkeellä olimme tarhanpitäjän kaksiovisella pienellä autolla, joka täyttyi jo etsijöistä. Kentälle päästyämme jaoimme etsijöille kuivamuonaa pieniin muovipusseihin koirien houkuttelemista varten ja sovimme etsintäsuunnat. Yhteyttä toisiimme pidimme tekstiviestein. Mikäli koiria olisi nähty, olisi osan etsijöistä pitänyt jäädä kentälle odottamaan, että koirat olisi saatu ensin vietyä tarhalle. Autoon olisi voitu ottaa maksimissaan kaksi koiraa, joilla molemmilla olisi ollut saattaja. Mutta tällä kertaa ei koiria alueella näkynyt. Jälkiä kyllä näimme.

Heinäkuu

Perheestä haettu iso koira, Rex, joka huhtikuussa vielä tuntui aggressiiviselta, oli kotiutunut tarhaan. Siitä oli tullut luottavaisempi ja se tuli kerjäämään rapsutuksia muiden koirien kanssa. Sanoivat, että se tykkää leikkiä pallolla. Pallolla, jota ei ollut, vaan puunlehdistä sille niitä pyöriteltiin.

Tarhalla kävi eläinlääkäri steriloimassa kolme narttukoiraa. Sain toimia hänen assistenttinaan. Tehtävänäni oli pitää kärpäset pois koiran avoimesta suusta sekä leikkausalueelta leikkauksen aikana. Leikkaukset tehtiin ulkona talon seinän varjoon asetetuilla pöydillä, joiden päälle oli levitetty paksut, läpinäkyvät muovit. Pihan koirat makoilivat lähistöllä seuraten tilannetta. Eläinlääkäri oli hyvin tarkka ja huolehti niin hyvin kuin mahdollista paikan steriloinnista. Leikkauksissa käytettävät instrumentit olivat sterilointiaineella täytetyssä astiassa silloin kun niitä ei käytetty. Operaatiot kestivät yhteensä n. kaksi tuntia. Leikkausten jälkeen koirat vietiin tallin yhteen karsinaan puhtaiden olkien päälle toipumaan. Kolmen tunnin kuluttua, kun kävin katsomassa koiria kaikki olivat jo heränneet. Yksi reppana jopa heilutti häntäänsä, se, joka eniten menetti, sillä yllätyksenä sen kohdusta löytyi 12 pientä alkiota. Nuorehko naislääkäri tuntui tietävän mitä teki. Kunnioitan kyseistä eläinlääkäriä, joka pystyy niin hyvään suoritukseen niissä oloissa. En myöskään tarkoituksella ottanut operaatioista kuvia, sillä se olisi voinut häiritä työskentelyä.

Sovittiin, että käydään Varnassa ostamassa lääkkeitä, tarvikkeita ja kuivamuonaa. Ennen lähtöä huomasimme kaupungin reunalla olevalla tiellä auringonpaisteessa hortoilevan pienen ja laihan, valkoisen koiran. Se oli täysin punkkien ja itikoiden vallassa. Pysähdyimme ja tarhan pitäjä yritti saada sitä puhumalla luokseen. Koira lähestyi, muttei tullut tarpeeksi lähelle ja lähti poispäin, jos sitä lähestyi. Harmittelin, ettei sillä kertaa ollut ruokaa ja vettä mukana. Koira lähti heikosti kävellen kohti kaupunkia. Ajoimme hitaasti vähän matkaa ja pysähdyimme uudestaan. Nyt koira oli tehnyt päätöksensä ja antoi ottaa kiinni. Se oli päätös elämän ja kuoleman välillä. Se oli hyvin laiha ja sen korvat olivat mustanaan punkkeja, sen silmät valuivat kellertävää rähmää ja se tuntui olevan näännyksissä. Se ei olisi pystynyt hankkimaan itselleen ruokaa. Arvioin, että se painoi n. 3 kiloa. Koira nostettiin auton lattialle jalkoihini. Tarhanpitäjä sanoi, että hänellä on lääkettä, joka alkaa heti vaikuttaa loisiin ja käännyimme takaisin tarhalle. Koira istui lattialla, piti toista pientä etutassuaan penkin reunalla ja katsoi silmiin. Puhuin sille suomea ja rapsutin niskasta, joka olikin lähes ainoa paikka, johon uskalsin koskea. Vähitellen koira laski tassunsa ja kävi lattialle makaamaan. Näin, että sen pieni häntä heilui hiljaa. Se oli arvionsa meistä tehnyt ja uskalsi levätä. Puhuin sille silti. Olen huomannut, että koirat pitävät suomen kielestä.

Tarhalla koira nostettiin pihalle. Sille annettiin punkkikarkotetta piikillä. Yksi pihan koirista tuli katsomaan tulokasta ja sen katseesta näkyi sääli ja sympatia. Tarhan työntekijä piti kiinni koirasta ja minä suojasin sen silmiä, kun sen korvalehtiin suihkutettiin myös punkkikarkotetta. Korvalehdet olivat molemmin puolin mustanaan itikoita ja osittain verestivät, joten suihkutus varmaan tuntui, mutta urhea koira ei sanonut sanaakaan eikä yrittänyt purra, vain silloin tällöin värähti. Pihan koirat pyörivät lähistöllä, mutta tottelivat kun kiellettiin tulemasta nuuskimaan. Ehkä pikku poloinen tunsi turvallisuutta, kun ei ollut yksin. Ehkä ensimmäistä kertaa sitä hoidettiin. Hoidon jälkeen raasu pääsi pikkukoiratarhaan, jossa se sai levätä varjossa.

Taas tuli mieleen, että tarhalle tarvittaisiin toipumistila.

Varnasta sitten ostimme 130 kiloa kuivamuonaa, lääkkeitä punkki- ja kirppuhäätöön, uuden annosteluputken rauhoitusaseeseen rikkimenneen tilalle, kaksi harjaa ja... seitsemän vikisevää palloa. Koirille virikkeeksi. Jokaiseen aitaukseen heitettiin pallo sekä pihan koirille. Kuitenkin vain Rex tiesi, mitä pallolla tehdään.

Kävimme katsomassa uutta tarhan paikkaa. Maa-alue vaikuttaa hyvältä, siinä on lähellä vesi ja sähkö. Vesi tulee luultavasti maanalaisesta lähteestä. Tontti on nyt viljelykäytössä ja siksi puuton. Tarharakennusten lisäksi hyvän aitauksen rakentaminen ja muutamien puiden istuttaminen kuuluisi ensimmäisiin töihin. Paikka on myös lähellä nykyistä tarhaa.

Palatessamme kävimmekin tarhalla katsomassa pikku toipilasta, punkkikorvaa. Koska pikkukoira-aitauksessa ei ole ovea verkkoaidassa, tarhanpitäjä kiipesi sinne verkon yli ja toi koiran aidan viereen nähtäväksi. Korvat olivat vielä pahannäköiset ja nilkoista puuttui karvaa, mutta koira oli selvästi piristymään päin. Sen huomasi tavasta jolla se jo seurasi tarhanpitäjää. Tarhanpitäjä nyppi kuolleita itikoita sen korvalehdistä. Leikkauspotilaatkin olivat päässeet tallista tarhaan. Normaalisti niitä pidetään viisi päivää tarhalla, sitten vapautetaan takaisin kadulle. Näistä ainakin yksi jää tarhalle, koska se on lähikylästä kotoisin, eikä sitä voi vapauttaa takaisin sinne.

Vanhaa tarhaa pitäisi kunnostaa. Puuttuvat verkko-ovet tarvitaan kahteen aitaukseen. Lyhyellä lisäverkolla saisi tehtyä kaksi aitausta lisää, sillä siinä osassa on jo osittain verkko olemassa. Vähän verkkoa lisää betoniupotuksella, etteivät koirat kaiva itseään ulos sekä vielä kaksi verkko-ovea lisää, niin tarha kasvaisi kahdella aitauksella. Vielä kopit aitauksiin ja siinä olisi turvapaikka muutamalle koiralle.

Kävimme Dobrichissa ja Varnassa katselemassa käytettyjen pakettiautojen hintoja. Auton tarve tarhalle on ilmeinen.

Tarhan koirilla oli pesupäivä.

Dobrichista haettiin koirille 40 kiloa pakastettuja kananjalkoja. Niistä jo muutamia jaettiin Dobrichin katukoirille matkalla. Kannattaa oleskella kanankoipimyymälän lähistöllä. Myös tien varressa arbuuseja kauppaavan vanhan mummon vahtikoira sai muutaman. Kananjalat tuntuivat olevan koirien suurta herkkua.

Lähtöpäivänä vielä haimme kuivamuonasatsin varnalaisesta tukkuliikkeestä.

Syyskuu

Yhdistyksen saamalla lahjoituksella tarhalle hankittiin pieni, käytetty, dieselillä toimiva pakettiauto helpottamaan kuljetuksissa.

Tähän asti kaikki kuljetukset piti hoitaa perheen pienellä, ikälopulla, kaksiovisella henkilöautolla. Sillä haettiin ruokasäkit, sillä kuljetettiin koiria tarhalle ja eläinlääkäriin. Jo sadan kilon kuivamuonasäkkilastissa autosta lähti sellainen räminä, että pelkäsin sen seuraavassa mutkassa hajoavan. Koirat piti kuljettaa pelkääjän jalkatilassa, koska takapenkille oli hankala päästä.

Uudella autolla vietiinkin heti samana päivänä yksi koira eläinlääkärille silmätulehduksen vuoksi. Samalla reissulla haettiin taas 40 kiloa pakastettuja kananjalkoja.

Koiratarhalla oli juhlapäivä!

Kirpputorimyyntiä

Kodittomat Bulgarian Koirat ry on keväällä ja syksyllä myynyt tavaroita kirpputoreilla. Myynnissä on ollut mm. aikuisten ja lasten vaatteita, kenkiä, koriste-esineitä, pelejä, leluja, astioita, käsitöitä, kirjoja, musiikkia, elokuvia, akvaariotarvikkeita ja huonekasveja. Myös pieni kaakaopuun taimi löysi uuden omistajan kirpputorimme kautta.

Saaduilla tuloilla on hankittu ruokaa, tarvikkeita ja lääkkeitä tarhan koirille.

Myyntejä aiotaan jatkaa.

Tervetuloa ostoksille!